 |
| Mio-pikkuinen |
Pienessä ajassa on tapahtunut paljon, sillä kehitys on huimaavaa tuollaisilla koiranpennuilla. Muutamassa viikossa pitäisi kehittyä lähes maailmalla pärjääväksi perhekoiraksi. No, ei ehkä ihan vielä, mutta alkua tämäkin on. Liikkuminen on tullut ketterämmäksi ja pieniä juoksuaskeliakin voi havaita. Näkökyky on tietysti parantunut koko ajan ja niinpä pennut huomaavat emon, vaikka se olisi laatikon ulkopuolella vain huilailemassa... Ensimmäisenä keksi reunan yli kurkata Pampula ja se tavoitteli jo jalkaa ylöspäin ja etujaloilla ponnisteli päästäkseen emon luo. Sen jälkeen ovat toisetkin yrittäneet samaa, joten odotettavissa on, että joku tulee reunan yli ehkä jo huomenna. Nyt pitäisi keksiä joku hyvä patentti pentulaatikkoon, ettei ihan vielä tarvitsisi ruveta tekemään aitausta.
 |
| Melli ei aina jaksa ruveta makuulle, joten pennut ovat oppineet imemään ylhäältäpäin ja pysyvät jo pystyasennossa paremmin. |
 |
| Hupsis! |
 |
| Tässä sitä tullaan reunan yli, melkein. Paljon ei puutu, vai mitä! |
 |
| Korppu keskellä |
 |
| Pampula tarkkaavaisena |
 |
| Pojat eli Mio ja Korppu. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti